torstai 28. toukokuuta 2015

Veneen ostaminen ja tuonti Suomeen

Kun olimme päättäneet minkä merkkisen veneen haluaisimme rupesimme katselemaan myynti-ilmoituksia. Suomessa kyseinen malli on suht harvinainen, tai niitä on harvemmin myynnissä. Ja vaikka niitä on silloin tällöin ollutkin niin ne eivät vastanneet ihan odotuksiamme jonkun asian vuoksi. Katselimme ilmoituksia ympäri eurooppaa ja Ruotsi oli se maa missä näitä veneitä näytti olevan eniten myynnissä.

Lopulta valintamme osuikin pariin yksilöön Ruotsissa ja ostamamme vene sijaitsi Västervikissä etelä-Ruotsissa. Ennen kuin kaupat tehtiin, piti sitä luonnollisesti käydä katsomassa ja koeajamassa. Tämä tapahtui perheen isännän toimesta toukokuun 2015 alussa. Useiden sähköpostiviestittelyn jälkeen sovimme päivämäärät lukkoon koeajon suhteen ja ei muuta kuin varaamaan lentolippuja, hotellia sekä vuokra-autoa.

Koeajon ja veneen perusteellisen syynäyksen jälkeen isäntä päätti, että tämä on se vene mikä on meille sopiva kaikin puolin ja täytti suurimman ostan kriteereistä mitä olimme asettaneet. Oikeastaan siitä puuttui vain keulapotkuri, ankkurivinssi sekä septitankin imutyhjennys. Nämä kaikki ovat kuitenkin jälkeenpäin asennettavissa ja septitankin imutyhjennys jopa pakollinen. Nämä "puutteet" eivät tulleet kaupan esteeksi.

Myyjä oli pitänyt veneestä erittäin hyvää huolta, ainakin ulkoisesti ja siihen palaan muutaman kappaleen jälkeen. Koeajolla ei tullut minkäänlaisia ongelmia ja kaikki oli niin siistiä kuin tämän ikäisessä voi olla. Vene oli ehkä paremmassa kunnossa mitä olimme niistä kuvista voineet päätellä joita myyjä laittoi sähköpostiin. Kaupat oli tehty.

Jo muutamaa kuukautta aikaisemmin eräs isännän työkaverini ilmoitti, että jos ostamme veneen Ruotsista niin hän ja eräs toinen kaveri tulevat miehistöksi ja vene ajetaan Suomeen. Aluksi isäntä piti sitä vitsinä mutta pikkuhiljaa ajatus muuttui mahdottomasta mahdolliseksi. Ja kaupan teon jälkeen ilmoitimme tälle työkaverille, että vene on nyt hommattu ja nyt olis aika ruveta valmistautumaan retkelle. Loppujen lopuksi toinen kavereista ei päässyt mukaan ja homma hoidettiin hänen ja isännän toimesta kahteen mieheen 24.-27.5.2015.

Myyjän kanssa sovimme, että hän toimittaa veneen Nynäshamniin josta meidän olisi hieman helpompi aikataulullisesti ajaa vene Suomeen. Ei muuta kuin tavarat kassiin, laivalla Tukholmaan ja sieltä Nynäshamniin ja veneen kotiutus voisi alkaa. Reitti oli suunniteltu valmiiksi mahdollisia yöpymis- ja tankkauspisteitä varten. Niitä oli merkattu useita eri vaihtohtoja kartalle mahdollisien ongelmien vuoksi. Myyjän ilmoittaman matkanopeuden 6kn mukaan ajoaikaa tulisi olemaan 33h kaiken mennessä putkeen ja olisimme perillä 26.5. tiistaina illalla. Lähes normaaleilla yöunilla ajattelimme matkan tehdä kuitenkin. Matkaa kertyisi noin 200 merimailia.

Perille päästyämme myyjä piti nopean briiffauksen ja antoi vielä "turpangarin" eli onnenlantin joka oli ollut hänellä venessä koko 10 vuoden ajan. Mikä voisi siis mennä pieleen? Matkaan päästiin hyvissä ajoin ennen kahta 24.5. Matka alkoi ja kolmen tunnin ajon jälkeen alkoi nälkä pukkaamaan ja isäntä rupesi kokkaamaan ateriaa ajon aikana. Herkullista pastaa suoraan pussista ja pari voileipää päälle. Aurinko paistoi ja tunnelma oli katossa.



Ruokaa syödessä kone alkoi laskemaan välillä kierroksia ja se nostatti hieman pelonsekaista tunnetta ilmaan. Onko nyt kusetettu ja pahasti, tuli ekana mieleen. Soitto myyjälle ja hän sanoi, että vene ei ole koskaan tehnyt sellaista hänelle. Ajo jatkui ja moottori alkoi yskimään pahemmin ja pahemmin. Muutama kirosanakin taisi päästä ilmoille. Siinä pohdimme mikä ihme siinä nyt on ja ajatus polttoaineen syötöstä tuli mieleemme. Siinä täytyi olla jotain vikaa. Hetken jälkeen koneet sammuivat keskelle Jungfrufjärdeniä. Ja aallokkoakin oli reippaasti. Kone kuitenkin starttasi ja yskien pääsimme ajamaan ankkuriin 20 minuutin matkan päähän suojaan tutkimaan konetta.

Polttoainesuodattimet olivat täynnä mustaa mönjää ja liejua. Ei kiva. Soitto myyjälle ja hän kertoi, että heidän tullessa Nynäshamiin oli todella kova keli ja aikamoista aallokkoa. Hän sanoi myös, että ei ollut vaihtanut kolmen vuoden aikana polttoainesuodattimia, saati tarkistanut dieselsäiliöön josko siellä olisi ollut vettä tai kasvustoa. Kaikki muut olivat veneessä viimeisen päälle mutta tärkein oli jäänyt tekemättä. Ehkä isännänkin vikaa kun ei ollut kysynyt sitä asiaa kauppoja tehdessä mutta nyt oli myöhäistä katua. Ajatus onnenlantin heittämisestä mereen käväisi vahvasti mielessä.

Nopean toimintasuunnitelman jälkeen päätimme ajaa suodattimien puhdistuksen jälkeen Bullandö nimiseen paikkaan. Kone toimikin jonkun aikaa hyvin mutta sitten se sama alkoi taas ja kone sammui. Tällä pelillä ei ajettaisi Ahvenanmeren yli, saati Tukholman ulkosaaristoon asti.

Puhdistimme suodattimet ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti Bullandötä. Matkalla huomasimme, että Stavnäsissä oli merikarttaan merkkaamaton polttoainepiste ja kauhealla tuurilla siellä oli myös veneliike jossa oli myynnissä venetarvikkeita. Se vain oli jo suljettu ja aukeasi vasta aamulla. Päätimme yöpyä Stavnäsin satamassa ja mennä aamulla veneliikkeeseen kysymään apua.

Aamulla menimme liikkeeseen ja selvisi, että ne myy vain perämoottoriin sopivia tarvikkeita. Niinpä tietysti. Mutta he kertoivat, että juuri Bullandössä tai sitten lähempänä Djurössä on liike josta saa sisämoottoreihin sopivia suodattimia. Ongelman kerrottuamme, Stavnäsissä erittäin ystävällinen myyjä suositteli kokonaan uuden polttoainejärjestelmän rakentamista tankkeineen päivineen. Pidimme ajatusta huonona ja lähdimme nilkuttamaan Djuröhön ostamaan uusia suodattimia.

Sieltä saimmekin uuden suodattimet ja vedenerottimen. Hekin suosittelivat uuden järjestelmän rakentamista ja veneen järjestemän ohittamista huonolaatuisen dieselin vuoksi. Ajatus alkoi tuntua meistäkin hyvältä ja päätimme palata Stavnäsiin, koska sieltä sai osia järjestelmän rakentamiseen.

Matka kesti 20 minuuttia ja veneen sakkakupin sisältö näytti karulta:


Näin paljon näin lyhyessä ajassa. Päätös uudesta väliaikaisesta järjestelmästä varmistui siinä. Suunnittelun jälkeen kauppaan ostamaan tarvittavat tarvikkeet joita onneksi siinä kaupassa oli.  Isännän työkaveri hoiti tämän homman suunnittelun ja toteutuksen pääasiallisesti itse, konemestarin paperit sattuu häneltä löytymään myös. Kaupassa tuli käytyä useaan kertaan ostamassa jotain pientä lisää kun aina jotain unohtui. Myyjät alkoivat jo olla aika tuttuja ja paljon naurettiin heidän kanssaan ja vitsailtiinkin. Onneksi sentään meiltäkin löytyi vielä huumorintajua näinkin vakavan ongelman alla. Pitihän vene sentään saada turvallisesti kotiin.

Tässä kuvia uudesta järjestelmästä joka sisälsi 25 litran säilön ja pari liitintä ja kaksi 20 litran jerrykannua:




Tuolla sitten Suomeen vai?


Täytimme tankin ja jerrykannut sekä hyvästelimme kaupan myyjät ja toivoimme, että emme enää näkisi. Räkäiset naurut päälle, puolin ja toisin. No sillä sitten lähdettiin kokeilemaan. Stavnäsisistä lähdimme 25.5 klo 13 jälkeen jatkamaan kohti pohjoista ja tulevaan lahden ylityspaikkaa Kapelskärin korkeudella.  Meni tunti ilman ongelmia, kaksi ja kolmekin. Siinä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että ongelman ydin on löytynyt. Ja niinhän se lopulta olikin. ONNEKSI? Mutta tuolla Suomeenko? No ei muuta kuin yrittämään.

Tätä ennen pitäisi kuitenkin saada tankit täyteen ennen kuin lähtisimme ylitykseen. Sen ajattelimme tehdä Furusundissa. Furusundiin saavuimme ennen kello seitsemää illalla ja huomasimme, että tankit josta saisi dieseliä olivat kiinni. Kiva juttu. Paikallinen kaveri kertoi, että mäen päällä vähän matkan päässä olisi huoltoasema josta saisi tankattua. Yksi tyhjä kannu mukaan ja kävelemään.

Olimme asemalla klo 19.05 ja myyjä sanoi, että enää ei myydä, firma meni kiinni klo 19.00 ja lähti autolla pois....taas tosi kiva juttu. Hemmetin Jönssöni ajattelimme. Tämä suhtautuminen saattoi johtua siitä, että isäntä kävi aseman pihalla pisulla ja ehkä myyjä oli tämän huomannut, mene ja tiedä sitten.

Takaisin veneelle ja miettimään, että mitä sitten.


Gräddössä Kapellskärin pohjoispuolella olisi asema mistä saisimme tankattua ja päätimme lähteä sinne. Matkalla meidät ohitti tällainen:

Matkalla Gräddöhön tuli ajatus mieleen Kapellskäristä ja sen mahdollisista tankkauspaikoista. Vaikka niitä ei ollutkaan merkattu merikarttaan niin päätimme poiketa Kapellskärin vierasevenesatamassa katsomassa, sillä Gräddö oli sen verran kaukana reitistämme. No eipä siellä tankkausmahdollisuutta ollut, mutta satamassa oli kaksi mukavaa herraa satamavahdissa joista toinen ajoi isäntämme omalla autollaan tankkaamaan jerrykannun Gräddöhön ja takaisin. Hän ihmetteli kovasti, että tuolla systeemilläkö tosiaan ajaisimme Suomeen asti. Niinpä. Mutta mitäs muutakaan siinä mahtoi sitten tehdä? Oli pakko yrittää.

Kiitimme kovasti herraa joka ei suostunut ottamaan edes maksua palveluksesta vaan sanoi, että näin veneilijät auttavat aina toisiaan. Suuri kiitos hänelle.

Lähdimme matkaan hieman ennen kello kymmentä illalla Kapellskäristä. Veneen kippariksi ylennetty työkaveri kysyi, että mitä tehdään? Lähdetäänkö yötä vasten yli vai mitä? Isäntä siihen, että koska sitten jos ei nyt. Kelikin oli kohtalainen ja tuulen oli tarkoitus tyyntyä yöksi. Tankit olivat täynnä ja laskujen mukaan varsinainen tankki pitäisi tankata jossain vaiheessa keskellä vellovaa itämerta. Ajatus kauhistutti jos keli olisi kova mutta minkäs teet?

Keli oli yllättävän hyvä vaikka aallokkoa olikin jossain vaihessa kovastikkin. Veneen ominaisuudet tuli testattua siinä kelissä oikein hyvin ja luotto sen merikelpoisuuteen tuli selväksi vähintään silloin. Tästä olimme toki jo lukeneet netistä aiemminkin mutta nyt siihen tuli vahvistus oikein kunnolla.

Ylitys kesti viisi ja puoli tuntia ja teimme varmuuden vuoksi tankkauksen jerrykannulla ylityksen loppupuolella. Tämä kuva on tosin jo seuraavalta päivältä jolloin oli valoisaa. Yöllä ei kippari viitsinyt kuvia ruveta ottamaan kun piti myös ohjata venettä.




Tässä kuva aamuyöltä ja yöltä:





Saavuimme seuraavaan tankkauspisteeseen Ahvenanmaalle Degeröön puoli yhdeksän aikaan tiistaina 26.5. ja väsymys oli jonkinmoinen. Isäntä oli vetänyt sitä ennen parin tunnin tirsat ja kippari tuli herättämään kun piti rantautua. Siellä söimme aamupalan ja päätimme jatkaa kohti määränpäätä Särkisaloa samoilla silmillä.



Särkisaloa kohti ajaessa nukuimme välillä tunnin vuorotellen. Mutta ei se oikein kunnon unta ollut kun merenkäyntiäkin oli jonkun verran. Laskimme, että nyt täydet tankkimme 60l riittäisi juuri ja juuri perille mutta varmuuden vuoksi kävisimme tankkaamassa vielä kerran Korppoossa Korpoströmmissä.

Sinne saavuimme hieman viiden jälkeen iltapäivällä.


Tankkauspiste näkyy kuvassa veneen takana oikealla. Se tosin oli kiinni ja meille ilmoitettiin kauniisti, että "avaamme vasta ensi viikonloppuna",  kiva juttu taas. Jälleen piti hieman miettiä ja laskeskella polttoaineen kulutusta jne. Päätimme hieman lyhentää reittiä ja tulla yöllä vähän vaikeampaa sisäreittiä Taalintehtaan ohi, eteläisemmän turvallisemma reitin sijaan. Jos keli antaisi myöden.

Lähdimme ajelemaan ja sää suosi. Vaikka satoi vettä niin oli mukava ajella. Tässä vaiheessa tajusimme, että emme ole syöneet sitten edellisen päivän mitään lämmintä. Yksi kananmuna mieheen ja karkkia sekä suklaata vain. Juomisenkin kanssa oli vähän niin  ja näin. No aamupalan nautimme Degerössä joka sekään ei ollut mikään kummallinen.

Ruoka tulille ja kippari huilaamaan sen jälkeen jotta jaksaisi ajaa yöllä paremmin. Siinä pikkuhiljaa puksuteltiin tulemaan hurjaa 5.8kn vauhtia ja saavuimme viimein Särkisaloon klo 2.30 27.5.2015. Erittäin väsyneinä mutta aika onnellisina kuitenkin.

Suuret kiitokset Kipparille, ei häntä varmaan tarpeeksi voi kiittää siitä avusta ja asiantuntemuksesta jonka hän toi mukanaan. Seikkailu oli hieno ja veneellä on vielä monta hyvää seikkailua edessä. Seuraavaksi dieseltankkien puhdistusta, septitankin laittoa ja perheen kera reissuille...












Alkusanat

Blogi kertoo meidän perheen veneretkistä uudella veneellämme. Vene on Saga 27 ja se on rakennettu Norjassa 1973. Se on 8.10m pitkä ja 2.75m leveä. Tässä yksilössä on uudehko 33hv dieselmoottori ja uusittu akselisto sekä potkuri.

Olemme parin vuoden ajan katselleet sopivaa venettä jossa olisi hyvin tilaa kaikille ja kaikki toiminnot olisivat suht helposti käsillä. Kuten pentry, wc ja nukkumapaikat. Loppujen lopuksi veneen mallin valinta oli helppo ja osui juuri tähän venemalliin.

Tämän hinta- ja kokoluokan veneissä on aina jonkunlaisia kompromissiratkaisuja eri toimintojen sijoituksen suhteen, ja sen takia veneen hankinnassa meidän piti miettiä mitä haluamme eniten veneeltä. Tai sanotaanko niin, että mitä toimintoja arvostamme veneilyssä korkeimmalle.

Saga 27 mallissa pidämme siitä, että veneessä kaikki toiminnot on kuitenkin suht hyvin käsillä eikä minkään toiminnon käytössä joudu näkemään kohtuutonta vaivaa. Arvoasteikossa tärkeintä meille on kuitenkin veneen tekniikka ja turvallisuus. Kuten luotettava ja uusi moottori, tutka, plotteri jne. Jäljempänä kerron kuitenkin, että uusi moottori ei välttämättä aina tarkoita sitä, että vene ei jättäisi ulapalle. Seuraavaksi tärkeimpänä oli rungon muoto ja merikelpoisuus. Jonka jälkeen tulivat sitten nämä muut asiat jotka liittyvät lähinnä mukavuuteen. Taloudellisuus oli myös yksi kriteeri jonka tämä kyseinen yksilö täyttää oikein hyvin.

Toivottavasti lukijat nauttivat lukemastaan ja näkemästään, kuten me myös.