Nauvo ja Pähkinäinen

Kirjaisista matkasimme Nauvoon josta nyt ei sen enempää jää kerrottavaa. Massiivinen kaupallinen satama, ihan kiva ja lapset viihtyi mutta kyllä pienemmät paikat on meitä varten:)

Pähkinäinen oli taas paikka josta emme olleet kuulleet mitään koskaan keneltäkään. Johtunee ehkä siitä, että meidän tuntemat veneilijät käyvät vain näissä Nauvon tyyppisissä palvelusatamissa ja niissä paikoissa joissa "pitää" joka kesä käydä. Öhöm;)

Kuitenkin, paikka oli aivan ihana. Lapsille touhuamista tuntui riittävän kahdeksi päiväksi jonka saarella vietimme. Kahvilan ympäristössä oli myös pupuja ja pari pukkia. Niitä sai myös syöttää. Kahvilasta ostimme ehkä maailman parasta omenapiirakkaa jonka kahvilan pitäjä oli itse leiponut.

Paikan saunaa voisin sanoa saaristomeren parhaaksi. Jos se ei sitä oikeasti ole niin meidän mielestä oli. Upealla paikalla, huippu löylyt ja upea tunnelmainen sauna/pesutila. Kaiken kruunasi rauhoittavat saaristomeren maisemat.

Saarta kiertää myös luontopolku jonne ei ehkä kannata kovin paljon alle 10 vuotiaita ottaaa mukaan. Käärmeitäkin oli ja kalliot ovat todella jyrkkiä loppupuolella reissua. Mutta meille aikuisille ja koiralle se oli oikein piristävä kokemus. Saaren korkeimmalta kohdalta avautui upeat maisemat saaristomerelle ja näkyipä sieltä venesatamakin upeasti. Ruuhkaa ei ollut. Täällä kyllä käymme uudestaankin. Ja koirakin varmaan haluaa käydä uudestaan, se nimittäin puri hihnan poikki ja lähti peuran perään. Reissullaan se viipyi noin puoli tuntia. Onnellisena tuli takaisin kun sai vähän juosta.

Högsåra ja Kirjais

Örön jälkeeen reissu jatkui Högsåran kautta Kirjais nimiseen paikkaan. Högsårasta riittää varmasti juttua paljon myös muista foorumeista joista suurin osa varmasti positiivista. Kuten meidänkin kokemuksemme ja eipä tässä siitä sen enempää siis.

Kirjais; vähemmän tunnettu paikka ainakin meille ja päätimme rantautua sinne, koska tuuliolosuhteet olivat kurjat ja se oli hyvin suojassa jotta saamme yöllä hyvät unet. Muuten olisimme varmasti menneet johonkin toiseen paikkaan josta olemme kuulleet kehuja jne.

Joka tapauksessa paikka yllätti meidät positiivisesti. Muita reissaajia ei ollut juurikaan ja saimme rauhassa oleskella laiturilla ja lapset tykkäsivät sataman leikkipaikasta. Miinuksena satamalle voisi sanoa, että palveluiden ja laiturin välissä menee autotie. Se ei kuitenkaan ole kovin vilkkaasti liikennöity mutta lapsiperheitä tieto varmasti kiinnostaa. Kaikenkaikkiaan paikka oli hyvä yllätys meille. Sieltä löytyi mm "kirjasto" jonne sai viedä omia luettuja kirjoja ja ottaa tilalle uusia, me taisimme kuitenkin jäädä tällä kertaa hieman plussalle. Koiran kanssa sai vedettyä kivoja lenkkejä maalaismaisemissa.

Sataman sauna oli rakennettu hauskasti venevajan yläkertaan ja oli ainutlaatuisuudessaan ykkösluokkaa. Vaikka suihkun seinät olivatkin hieman pilkuilla se ei juuri meitä haitannut kun varoimme koskemasta niihin:) Ehkäpä ne fiksataan joku päivä.

Örö

Rosalasta matka jatkui Örön saareen mistä aiemmassa tekstissä oli puhetta. Meillä oli hyvä tuuri, sillä päivänä jona saavuimme paikalle Örössä oli avoimien ovien päivä, ja käsittääksemme saari avattiin virallisesti juuri silloin. Siellä järjestettiin saaren kiertokävelyitä jossa kerrottiin saaren historiasta ja sen sotilasaikauden aikaansaannoksista. Ehkä mieleenpainuvin nähtävyys oli 305mm tykki jota pääsimme ihastelemaan ihan sisältä asti. Eli lataushuoneeseen, tähtäysmekanismiin sekä huoneeseen jossa koordinaatit laskettiin ja josta käsin tykille annettin suunnat minne laukaista. Tykin sirpalesuojan sisällä oli myös pieni museo jossa oli nähtävänä vanhoja kuvia saaren historiasta ja sen tapahtumista ihan alusta asti. Kerrassaan mielenkiintoista.

Oli saarella toki paljon muutakin kuten harvinaisia kasveja, kaunis luonto, hieno vanha kasarmialue ja upeat maisemat ain Bengtskäriin asti. Erityisesti jäi mieleen myös saaren siisteys, ei roskan roskaa missään. Johtunee osin siitä, että suuret ihmismassat eivät ole siellä vielä käyneet. Varusmiessauna oli erityyisesti naisväen mieleen:) sekä armeijan vanhat polkupyörät joita sai vuokrata, jota suosittelemme lämpimästi. Varsinkin jos aikoo käydä saaren etelä- ja pohjoiskärjissä jonne on matkaa jonkun verran. Niissä oli myös jonkunlaista, bunkkeria ja tykin jalustaa jne hienojen maisemien lisäksi.

Laiturit ja muut systeemit rannassa olivat kaikki uusia ja ne siis tietysti aivan viimeisen päälle hienoja. Jossain oppaissa lukee, että satamaan kiinnitytään myös poijuihin aisakiinnityksen lisäksi mutta vielä ei ollut poijuja paikalla. Luultavasti niitä ei tulekkaan, koska kuulemamme mukaan lahden pohja on täynnä vanhoja kaapeleita jne joita tulisi varoa.

Pienenä yksityiskohtana voisi mainita, että pienimmät veneet kiinnittyy viimeisiin aisoihin ja isoimmat ensimmäisiin. Meidän 27 jalkainen vene sopi juuri ja juuri viimeisiin aisoihin pituuden puolesta, leveyttä on kyllä riittävästi. Toiseksi viimeisissä aisoissa oli sitten jo aika isoja 36 jalkaisia
veneitä meitä vastapäätä joten ihan alkupäähän ei tartte sellaisenkaan kanssa jäädä jos on tuulista. Suosittelemme Örötä ehdottomasti yhdeksi käyntisatamaksi, upea paikka!!!

Taalintehdas ja Rosala

No niin, nyt on toinen löpötankki puhdistettu ja uudet aineet tankissa. Päätimme jättää toisen 150 litran säiliön kokonaan pois käytöstä ja sille emme tehneet mitään. Kyllä toiset 150 litraa riittää pitkällekkin matkalle. Tämän mahdollisti hyvä veneen suunnittelu sen rakennusvaiheessa. Sulkuhanoja löytyi vähän joka puolelta järjestelmää. Säiliöönkin oli suht helppo päästä käsiksi ja säiliö oli rakennettu niin, että se "vietti" tarkistusluukun kohdalle keskelle säiliötä. Samalla löytyi myös vedenpoistohana josta ei aiemmin ollut tietoa. Kuvia en nyt saa siirrettyä tähän tekstiin ja pahoittelen kirhoitusvirheitä kun kännykällä päivittelen.

Eilen 4.6.2015 lähdimme kesälomareissulle Särkisalosta puoli yhdeksän aikaan illalla. Kokoonpano on kaksi aikuista, kolme lasta ja yksi iso dalmatiankoira. Ja tietysti jumalattomasti ruokaa ja varusteita:) hyvin tunnutaan kuitenkin mahtuvan veneeseen. Ensimmäinen etappi oli Taalintehdas jossa olimme klo 23.25. Siinä tuli hetken jo ajettua aika hämärässäkin mutta tutka helpotti ajoa.

Taalintehtaalta lähdimme kohti Rosalaa jossa parhaillaan olemme laiturissa Nötholmenin vierasvenesatamassa. Tarkoitus olisi mennä seuraavaksi Örön vasta avattuun armeijan saareen. Se nähdään sitten miltä keli huomenna näyttää. Kovalla tuulella emme lähde ajelemaan ihan vain matkustusmukavuuden vuoksi.

Veneen ostaminen ja tuonti Suomeen

Kun olimme päättäneet minkä merkkisen veneen haluaisimme rupesimme katselemaan myynti-ilmoituksia. Suomessa kyseinen malli on suht harvinainen, tai niitä on harvemmin myynnissä. Ja vaikka niitä on silloin tällöin ollutkin niin ne eivät vastanneet ihan odotuksiamme jonkun asian vuoksi. Katselimme ilmoituksia ympäri eurooppaa ja Ruotsi oli se maa missä näitä veneitä näytti olevan eniten myynnissä.

Lopulta valintamme osuikin pariin yksilöön Ruotsissa ja ostamamme vene sijaitsi Västervikissä etelä-Ruotsissa. Ennen kuin kaupat tehtiin, piti sitä luonnollisesti käydä katsomassa ja koeajamassa. Tämä tapahtui perheen isännän toimesta toukokuun 2015 alussa. Useiden sähköpostiviestittelyn jälkeen sovimme päivämäärät lukkoon koeajon suhteen ja ei muuta kuin varaamaan lentolippuja, hotellia sekä vuokra-autoa.

Koeajon ja veneen perusteellisen syynäyksen jälkeen isäntä päätti, että tämä on se vene mikä on meille sopiva kaikin puolin ja täytti suurimman ostan kriteereistä mitä olimme asettaneet. Oikeastaan siitä puuttui vain keulapotkuri, ankkurivinssi sekä septitankin imutyhjennys. Nämä kaikki ovat kuitenkin jälkeenpäin asennettavissa ja septitankin imutyhjennys jopa pakollinen. Nämä "puutteet" eivät tulleet kaupan esteeksi.

Myyjä oli pitänyt veneestä erittäin hyvää huolta, ainakin ulkoisesti ja siihen palaan muutaman kappaleen jälkeen. Koeajolla ei tullut minkäänlaisia ongelmia ja kaikki oli niin siistiä kuin tämän ikäisessä voi olla. Vene oli ehkä paremmassa kunnossa mitä olimme niistä kuvista voineet päätellä joita myyjä laittoi sähköpostiin. Kaupat oli tehty.

Jo muutamaa kuukautta aikaisemmin eräs isännän työkaverini ilmoitti, että jos ostamme veneen Ruotsista niin hän ja eräs toinen kaveri tulevat miehistöksi ja vene ajetaan Suomeen. Aluksi isäntä piti sitä vitsinä mutta pikkuhiljaa ajatus muuttui mahdottomasta mahdolliseksi. Ja kaupan teon jälkeen ilmoitimme tälle työkaverille, että vene on nyt hommattu ja nyt olis aika ruveta valmistautumaan retkelle. Loppujen lopuksi toinen kavereista ei päässyt mukaan ja homma hoidettiin hänen ja isännän toimesta kahteen mieheen 24.-27.5.2015.

Myyjän kanssa sovimme, että hän toimittaa veneen Nynäshamniin josta meidän olisi hieman helpompi aikataulullisesti ajaa vene Suomeen. Ei muuta kuin tavarat kassiin, laivalla Tukholmaan ja sieltä Nynäshamniin ja veneen kotiutus voisi alkaa. Reitti oli suunniteltu valmiiksi mahdollisia yöpymis- ja tankkauspisteitä varten. Niitä oli merkattu useita eri vaihtohtoja kartalle mahdollisien ongelmien vuoksi. Myyjän ilmoittaman matkanopeuden 6kn mukaan ajoaikaa tulisi olemaan 33h kaiken mennessä putkeen ja olisimme perillä 26.5. tiistaina illalla. Lähes normaaleilla yöunilla ajattelimme matkan tehdä kuitenkin. Matkaa kertyisi noin 200 merimailia.

Perille päästyämme myyjä piti nopean briiffauksen ja antoi vielä "turpangarin" eli onnenlantin joka oli ollut hänellä venessä koko 10 vuoden ajan. Mikä voisi siis mennä pieleen? Matkaan päästiin hyvissä ajoin ennen kahta 24.5. Matka alkoi ja kolmen tunnin ajon jälkeen alkoi nälkä pukkaamaan ja isäntä rupesi kokkaamaan ateriaa ajon aikana. Herkullista pastaa suoraan pussista ja pari voileipää päälle. Aurinko paistoi ja tunnelma oli katossa.

Ruokaa syödessä kone alkoi laskemaan välillä kierroksia ja se nostatti hieman pelonsekaista tunnetta ilmaan. Onko nyt kusetettu ja pahasti, tuli ekana mieleen. Soitto myyjälle ja hän sanoi, että vene ei ole koskaan tehnyt sellaista hänelle. Ajo jatkui ja moottori alkoi yskimään pahemmin ja pahemmin. Muutama kirosanakin taisi päästä ilmoille. Siinä pohdimme mikä ihme siinä nyt on ja ajatus polttoaineen syötöstä tuli mieleemme. Siinä täytyi olla jotain vikaa. Hetken jälkeen koneet sammuivat keskelle Jungfrufjärdeniä. Ja aallokkoakin oli reippaasti. Kone kuitenkin starttasi ja yskien pääsimme ajamaan ankkuriin 20 minuutin matkan päähän suojaan tutkimaan konetta.

Polttoainesuodattimet olivat täynnä mustaa mönjää ja liejua. Ei kiva. Soitto myyjälle ja hän kertoi, että heidän tullessa Nynäshamiin oli todella kova keli ja aikamoista aallokkoa. Hän sanoi myös, että ei ollut vaihtanut kolmen vuoden aikana polttoainesuodattimia, saati tarkistanut dieselsäiliöön josko siellä olisi ollut vettä tai kasvustoa. Kaikki muut olivat veneessä viimeisen päälle mutta tärkein oli jäänyt tekemättä. Ehkä isännänkin vikaa kun ei ollut kysynyt sitä asiaa kauppoja tehdessä mutta nyt oli myöhäistä katua. Ajatus onnenlantin heittämisestä mereen käväisi vahvasti mielessä.

Nopean toimintasuunnitelman jälkeen päätimme ajaa suodattimien puhdistuksen jälkeen Bullandö nimiseen paikkaan. Kone toimikin jonkun aikaa hyvin mutta sitten se sama alkoi taas ja kone sammui. Tällä pelillä ei ajettaisi Ahvenanmeren yli, saati Tukholman ulkosaaristoon asti.

Puhdistimme suodattimet ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti Bullandötä. Matkalla huomasimme, että Stavnäsissä oli merikarttaan merkkaamaton polttoainepiste ja kauhealla tuurilla siellä oli myös veneliike jossa oli myynnissä venetarvikkeita. Se vain oli jo suljettu ja aukeasi vasta aamulla. Päätimme yöpyä Stavnäsin satamassa ja mennä aamulla veneliikkeeseen kysymään apua.

Aamulla menimme liikkeeseen ja selvisi, että ne myy vain perämoottoriin sopivia tarvikkeita. Niinpä tietysti. Mutta he kertoivat, että juuri Bullandössä tai sitten lähempänä Djurössä on liike josta saa sisämoottoreihin sopivia suodattimia. Ongelman kerrottuamme, Stavnäsissä erittäin ystävällinen myyjä suositteli kokonaan uuden polttoainejärjestelmän rakentamista tankkeineen päivineen. Pidimme ajatusta huonona ja lähdimme nilkuttamaan Djuröhön ostamaan uusia suodattimia.

Sieltä saimmekin uuden suodattimet ja vedenerottimen. Hekin suosittelivat uuden järjestelmän rakentamista ja veneen järjestemän ohittamista huonolaatuisen dieselin vuoksi. Ajatus alkoi tuntua meistäkin hyvältä ja päätimme palata Stavnäsiin, koska sieltä sai osia järjestelmän rakentamiseen.

Matka kesti 20 minuuttia ja veneen sakkakupin sisältö näytti karulta:

Näin paljon näin lyhyessä ajassa. Päätös uudesta väliaikaisesta järjestelmästä varmistui siinä. Suunnittelun jälkeen kauppaan ostamaan tarvittavat tarvikkeet joita onneksi siinä kaupassa oli.  Isännän työkaveri hoiti tämän homman suunnittelun ja toteutuksen pääasiallisesti itse, konemestarin paperit sattuu häneltä löytymään myös. Kaupassa tuli käytyä useaan kertaan ostamassa jotain pientä lisää kun aina jotain unohtui. Myyjät alkoivat jo olla aika tuttuja ja paljon naurettiin heidän kanssaan ja vitsailtiinkin. Onneksi sentään meiltäkin löytyi vielä huumorintajua näinkin vakavan ongelman alla. Pitihän vene sentään saada turvallisesti kotiin.

Tässä kuvia uudesta järjestelmästä joka sisälsi 25 litran säilön ja pari liitintä ja kaksi 20 litran jerrykannua:

Tuolla sitten Suomeen vai?


Täytimme tankin ja jerrykannut sekä hyvästelimme kaupan myyjät ja toivoimme, että emme enää näkisi. Räkäiset naurut päälle, puolin ja toisin. No sillä sitten lähdettiin kokeilemaan. Stavnäsisistä lähdimme 25.5 klo 13 jälkeen jatkamaan kohti pohjoista ja tulevaan lahden ylityspaikkaa Kapelskärin korkeudella.  Meni tunti ilman ongelmia, kaksi ja kolmekin. Siinä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että ongelman ydin on löytynyt. Ja niinhän se lopulta olikin. ONNEKSI? Mutta tuolla Suomeenko? No ei muuta kuin yrittämään.

Tätä ennen pitäisi kuitenkin saada tankit täyteen ennen kuin lähtisimme ylitykseen. Sen ajattelimme tehdä Furusundissa. Furusundiin saavuimme ennen kello seitsemää illalla ja huomasimme, että tankit josta saisi dieseliä olivat kiinni. Kiva juttu. Paikallinen kaveri kertoi, että mäen päällä vähän matkan päässä olisi huoltoasema josta saisi tankattua. Yksi tyhjä kannu mukaan ja kävelemään.

Olimme asemalla klo 19.05 ja myyjä sanoi, että enää ei myydä, firma meni kiinni klo 19.00 ja lähti autolla pois....taas tosi kiva juttu. Hemmetin Jönssöni ajattelimme. Tämä suhtautuminen saattoi johtua siitä, että isäntä kävi aseman pihalla pisulla ja ehkä myyjä oli tämän huomannut, mene ja tiedä sitten.

Takaisin veneelle ja miettimään, että mitä sitten.

Gräddössä Kapellskärin pohjoispuolella olisi asema mistä saisimme tankattua ja päätimme lähteä sinne. Matkalla meidät ohitti tällainen:

Matkalla Gräddöhön tuli ajatus mieleen Kapellskäristä ja sen mahdollisista tankkauspaikoista. Vaikka niitä ei ollutkaan merkattu merikarttaan niin päätimme poiketa Kapellskärin vierasevenesatamassa katsomassa, sillä Gräddö oli sen verran kaukana reitistämme. No eipä siellä tankkausmahdollisuutta ollut, mutta satamassa oli kaksi mukavaa herraa satamavahdissa joista toinen ajoi isäntämme omalla autollaan tankkaamaan jerrykannun Gräddöhön ja takaisin. Hän ihmetteli kovasti, että tuolla systeemilläkö tosiaan ajaisimme Suomeen asti. Niinpä. Mutta mitäs muutakaan siinä mahtoi sitten tehdä? Oli pakko yrittää.

Kiitimme kovasti herraa joka ei suostunut ottamaan edes maksua palveluksesta vaan sanoi, että näin veneilijät auttavat aina toisiaan. Suuri kiitos hänelle.

Lähdimme matkaan hieman ennen kello kymmentä illalla Kapellskäristä. Veneen kippariksi ylennetty työkaveri kysyi, että mitä tehdään? Lähdetäänkö yötä vasten yli vai mitä? Isäntä siihen, että koska sitten jos ei nyt. Kelikin oli kohtalainen ja tuulen oli tarkoitus tyyntyä yöksi. Tankit olivat täynnä ja laskujen mukaan varsinainen tankki pitäisi tankata jossain vaiheessa keskellä vellovaa itämerta. Ajatus kauhistutti jos keli olisi kova mutta minkäs teet?

Keli oli yllättävän hyvä vaikka aallokkoa olikin jossain vaihessa kovastikkin. Veneen ominaisuudet tuli testattua siinä kelissä oikein hyvin ja luotto sen merikelpoisuuteen tuli selväksi vähintään silloin. Tästä olimme toki jo lukeneet netistä aiemminkin mutta nyt siihen tuli vahvistus oikein kunnolla.

Ylitys kesti viisi ja puoli tuntia ja teimme varmuuden vuoksi tankkauksen jerrykannulla ylityksen loppupuolella. Tämä kuva on tosin jo seuraavalta päivältä jolloin oli valoisaa. Yöllä ei kippari viitsinyt kuvia ruveta ottamaan kun piti myös ohjata venettä.

Tässä kuva aamuyöltä ja yöltä:

Saavuimme seuraavaan tankkauspisteeseen Ahvenanmaalle Degeröön puoli yhdeksän aikaan tiistaina 26.5. ja väsymys oli jonkinmoinen. Isäntä oli vetänyt sitä ennen parin tunnin tirsat ja kippari tuli herättämään kun piti rantautua. Siellä söimme aamupalan ja päätimme jatkaa kohti määränpäätä Särkisaloa samoilla silmillä.

Särkisaloa kohti ajaessa nukuimme välillä tunnin vuorotellen. Mutta ei se oikein kunnon unta ollut kun merenkäyntiäkin oli jonkun verran. Laskimme, että nyt täydet tankkimme 60l riittäisi juuri ja juuri perille mutta varmuuden vuoksi kävisimme tankkaamassa vielä kerran Korppoossa Korpoströmmissä.

Sinne saavuimme hieman viiden jälkeen iltapäivällä.

Tankkauspiste näkyy kuvassa veneen takana oikealla. Se tosin oli kiinni ja meille ilmoitettiin kauniisti, että "avaamme vasta ensi viikonloppuna",  kiva juttu taas. Jälleen piti hieman miettiä ja laskeskella polttoaineen kulutusta jne. Päätimme hieman lyhentää reittiä ja tulla yöllä vähän vaikeampaa sisäreittiä Taalintehtaan ohi, eteläisemmän turvallisemma reitin sijaan. Jos keli antaisi myöden.

Lähdimme ajelemaan ja sää suosi. Vaikka satoi vettä niin oli mukava ajella. Tässä vaiheessa tajusimme, että emme ole syöneet sitten edellisen päivän mitään lämmintä. Yksi kananmuna mieheen ja karkkia sekä suklaata vain. Juomisenkin kanssa oli vähän niin  ja näin. No aamupalan nautimme Degerössä joka sekään ei ollut mikään kummallinen.

Ruoka tulille ja kippari huilaamaan sen jälkeen jotta jaksaisi ajaa yöllä paremmin. Siinä pikkuhiljaa puksuteltiin tulemaan hurjaa 5.8kn vauhtia ja saavuimme viimein Särkisaloon klo 2.30 27.5.2015. Erittäin väsyneinä mutta aika onnellisina kuitenkin.

Suuret kiitokset Kipparille, ei häntä varmaan tarpeeksi voi kiittää siitä avusta ja asiantuntemuksesta jonka hän toi mukanaan. Seikkailu oli hieno ja veneellä on vielä monta hyvää seikkailua edessä. Seuraavaksi dieseltankkien puhdistusta, septitankin laittoa ja perheen kera reissuille...

Alkusanat

Blogi kertoo meidän perheen veneretkistä uudella veneellämme. Vene on Saga 27 ja se on rakennettu Norjassa 1973. Se on 8.10m pitkä ja 2.75m leveä. Tässä yksilössä on uudehko 33hv dieselmoottori ja uusittu akselisto sekä potkuri.

Olemme parin vuoden ajan katselleet sopivaa venettä jossa olisi hyvin tilaa kaikille ja kaikki toiminnot olisivat suht helposti käsillä. Kuten pentry, wc ja nukkumapaikat. Loppujen lopuksi veneen mallin valinta oli helppo ja osui juuri tähän venemalliin.

Tämän hinta- ja kokoluokan veneissä on aina jonkunlaisia kompromissiratkaisuja eri toimintojen sijoituksen suhteen, ja sen takia veneen hankinnassa meidän piti miettiä mitä haluamme eniten veneeltä. Tai sanotaanko niin, että mitä toimintoja arvostamme veneilyssä korkeimmalle.

Saga 27 mallissa pidämme siitä, että veneessä kaikki toiminnot on kuitenkin suht hyvin käsillä eikä minkään toiminnon käytössä joudu näkemään kohtuutonta vaivaa. Arvoasteikossa tärkeintä meille on kuitenkin veneen tekniikka ja turvallisuus. Kuten luotettava ja uusi moottori, tutka, plotteri jne. Jäljempänä kerron kuitenkin, että uusi moottori ei välttämättä aina tarkoita sitä, että vene ei jättäisi ulapalle. Seuraavaksi tärkeimpänä oli rungon muoto ja merikelpoisuus. Jonka jälkeen tulivat sitten nämä muut asiat jotka liittyvät lähinnä mukavuuteen. Taloudellisuus oli myös yksi kriteeri jonka tämä kyseinen yksilö täyttää oikein hyvin.

Toivottavasti lukijat nauttivat lukemastaan ja näkemästään, kuten me myös.